Suomessa meni kolme ja puoi viikkoa oikein iloisesti. Oli kiva nauttia esim. luotettavasta lämpimästä vedestä suihkusta ja keskuslämmityksestä, toimivasta ja runsaasta joukkoliikenteestä, ja ylipäätään liikkua tutuissa maisemissa. Takasinlähö suoraansanottuna vähän jännitti, kun moni vaihtokaveri jätti oleskelun vain syyslukukauden mittaiseksi, mutta kun lentokenttäbussissa heitin läimää tukossa olevasta liikenteestä bussikuskin kanssa, joka puhui rehevällä northsider-aksentilla, aloin epäillä, että ihan kivahan täällä on taas olla.
Irlantilainen sää on tosin tehnyt mun ja Dublinin suhteesta ajoittain melko jännittyneen. Viimeset kaksi viikko vettä on tullut enempi tai vähempi kuin Esterin perssiistä, yleensä varustettuna vittumaisella tuulella, jonka takia ei oikein voi sontikkaakaan käyttää. Niin joo, ja tehdään nyt siis selväksi että lämmitys ei tässä huushollissa ole lähtökohtaisesti päällä eikä suihkusta tule aina lämmintä vettä. Nyt tuolla ulkona paistaa aurinko ja tottakai olen toistaiseksi vaivautunut ulos kadun toiselle puolelle ostamaan ihan oikeasta LIHAKAUPASTA jauhelihaa.
Mutta noin muuten kyllä aina välillä aivoissa käy sellanen naksahdus, että Dublin tuntuu silleen ainakin vähän jos ei nyt ihan kodilta niin ainakin sellaiselta paikalta, johon on syntynyt syvällisempi luottamussuhde. Henkistä kapasiteettiä on jäänyt kaikkeen muuhun kun ei tarvitse enää ihmetellä jotain irlantilaisen yhteiskunnan ja Dublinin rakennetun ympäristön kummallisuuksia. Toisin kuin viime syksynä voimavaroja on riittänyt esimerkiksi Irlannin-kirjeenvaihtajana leikkimiseen yhiksen lehtiä varten. Oon alkanut jotenkin heräämään siihen tosiasiaan, että täällä Dublinissakin mulla on vielä vaikka kuinka paljon näkemättä, puhumattakaan muusta Irlannista. Tulevalla väliviikolla huvittais käydä Glasgow'ssa, syödä uppopaistettuja Mars-patukoita ja käydä katsomassa jos vaikka Neil "Kyrpä" Lennon päästäisi koko Suomen Teemu Pukin kentälle Celtic Parkilla.
Opiskeluarki on nyt suunnilleen asettunut uomiinsa. Eniten pidän ainakin Gender, Culture and Societyn uudesta puolikkaasta jossa tutkitaan alakulttuureita ja sukupuolen risteymäkohtia. Yhdellä luennolla katsottiin Quadrophenia, ja ensi perjantaina ohjelmassa on vissiin 24 Hour Party People. Olen vaivautunut aamuyhdeksän luennoillekin huomattavasti paremmilla prosenteilla. Social Theory-kurssilla tutkitaan nyt uudempaa sosiologian teoriaa, joka tarkoittaa Foucaultia, De Saussurea ja vekkuleita feministejä ja post-kolonialistiteoreetikkoja. Kurssilla dekonstruktoidaan ihan vitusti kaikkea. Power, States and Social Movements-kurssilta haluaisin löytää jonkun kivan näkökulman/teorian joista ammentaa graduun – seminaari kutsuu ensi syyskuussa. Tenttien päivämäärien julkaisuajankohdista ei ole mitään hajua, eikä erityisemmin siitä, kuinka haastavia tentit on, mutta on niihin nyt ainakin vielä kaksi kuukautta.
Uusiin tyyppeihin oon tutustunut jossain määrin. Eilen hengailin, kappas kappas, RUOTSALAISTEN kanssa, joista osa on siis melkein kaikilla samoilla kursseilla meikäläisen kanssa. Yhden faija oli ruotsinsuomalainen. Oltiin tamppaamassa paikallisessa Kaikussa (oik. nimi Twisted Pepper), oli kivaa ja kotiin pääsi onneksi jo kahden aikaan. Hipsteriprosentti paikassa oli nyt Dublinin kontekstissa aika korkea – hipsuleita noin ylipäätään Haluan nyt siis selvittää, että en ole mikään jonnarajalamainen ruotsalaisfetisisti (paitsi vähän), mutta varsinkin näistä partikulaarien ruotsalaisisten kanssa nyt vaan tulee helposti toimeen, kun opiskellaan samoja juttuja, kiinnostuksenkohdat on samat ja samat baarit ja klubit kiinnostaa, eikä tartte mennä väkisinhymistellen jonnekkin Onnelaan, niinkuin alkuaikoina janarien lapinpolttajien ja patonginmussuttajien kanssa – with all due respect.
Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Viime viikolla sain todistaa livenä sukupuolinussintaa, kun vastapäisen talon nuoripari unohti laittaa kaihtimet kokonaan kiinni. Oli vähän hämmentävää, miten siihenkin pitäis reagoida? Laittaa häveliäissyistä omat kaihtimet kiinni? Kuvata videolle?
Nyt tuolla sekä paistaa että sataa vettä samaan aikaan. Taidan lähteä nyt sinne lenkille. Oon muuten alkanut KÄYMÄÄN uimassa kaksi kertaa viikossa, älkää ihmetelkö jos takaisin Suomeen tulee aikanaan Johnny Weissmulleria muistuttava adonis. Illemmalla menen varmaan joko leffaan tai lähetän kesätyöhakemuksia. Ei tullut Punkka-Jokelan ämmän pojasta tänä(kään) kesänä kesätoimittajaaja jotain muuta pitäis keksiä. Kummallista kyllä, ahdistaa vähemmän kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Trinityn kampuksella laulaa mustarastaat ja auringonvaloa riittää pitkälle kello viiden jälkeen. Pitäisikö laittaa Tommi Läntistä soimaan?
Kiitos ajastanne, lähen nyt sinne lenkille.
