Terveisiä Arlandan lentokentältä RUOTSISTA. Istun sionisti-starbucksissa, jossa tilasin cappucinon RUOTSIKSI, mulla on 40 minuuttia aikaa ennen vaihtolentoa. Tosin kirjoitan tätä teksinkäsittelyohjelmaan ja aion jakaa myöhemmin blogosfääriin Suomessa, koska Arlandan wi-fi ei toimi. Käsittämätön kehitysmaa, terkut Jonnalle.
Se kuitenkin sanottakoon, että olen puhunut viime viikkoina jonkin verran RUOTSIA, koska olen hengaillut muutaman kivan ruotsalaisflickan kanssa täällä näin. Oli muuten kivenkovia feministejä Umeån yliopistosta. Mutta niin kuin niin moni muukin nekin lähti takaisin Göteborgiin/Stockholmiin/Umeåån ekan lukukauden jälkeen. Musta on erittäin kiva tulla muutamaksi viikoksi Suomeen, mutta samaan aikaan on myös kiva päästä takasin Dubliniin, vaikka noin 90% tuntemistani ihmisistä ei tule lomien jälkeen. Sosiaalinen elämä alkaa oikeestaan melkein nollasta, mikä vähän jännittää.
Muutama ranskalainen viiva noin niinkuin ohimenevinä huomioina ”mitä olen oppinut kolmen kuukauden aikana”. Pahoittelen että muoto on tällä hetkellä näinkin epänarratiivinen, mutta pitää saada kaikki kirjoitettua ennen kuin BOARDING alkaa. Aika rankkaa tämä kosmopoliittinen jet set-elämä.
-kolmessa kuukaudessa ehtii juuri rakentaa orastavia ystävyyssuhteita
-osaan tarvittaessa olla seurallinen supliikkimies ja harrastaa small talkia tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa
-irlantilainen huippuyliopisto aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. ekoina viikkoina mietin että eihän tää nyt niin erilaista ole, mutta loppupuolella meno on kostautunut paljon koulumaisemmaksi kuin Helsingissä. Esseeaiheet on luennoitsijan valmiiksi muotoilemia kysymyksiä, johon pitää antaa ainakin osittain antaa ”oikea” vastaus. Helsingissä, siis omia kokemuksiani myötäillen, kouluttaudutaan hyvin teoreettisesi, vapaammin ja loppujen lopuksi siis, ehkä vähän paremmin. En maksaisi Trinityn tutkinnosta siitä pyydettyä rahamäärää. (Tosin aika harvassa tapauksessa ylipäätään suostuisin maksamaan koulutuksestani).
-koulun haastaavuustaso ei ole musertanut. toki tässä vedellään neljän opiskelijavuoden karaisemana osittain tutulla alueella. Vaikka opiskelu ei ole ollut kovin haastavaa täältä on jo nyt jäänyt paljon käteen, erityisesti sosiologian klassikoiden ja poliittisen sosiologian kursseilta. Joko sukupuolikurssin tai eurooppalaisia yhteiskuntia käsittelevät kurssit oisin ehkä voinut jälkikäteen ajateltuna vaihtaa johonkin kolmannen vuoden juttuun, mutta mennään näillä nyt.
-kolmessa kuukaudessa ehtii myös just ja just löytää hyvät lauantai-illan törsmöttelymestat. yhdeksi suosikiksi nousi Whelan’s, joka on käytännössä Dublinin Loose, mutta sinne maksaa kybän sisään.
-irlantilaiset on noin keskimäärin melko junttia ja tyylitajutonta (mutta siis muuten mukavaa) kansaa. joulusalun ajan kovin hitti ja graniittiin valettu instituutio on ns. christmas jumper, noin 15 eurolla jostain halpistavaratalosta ostettu villapaita (joka useimmiten on polyesteria), ja jossa on joku hyvin kitsch- ja camp-henkinen jouluinen olento, niin kuin esim lumiukko tai joulupukki. läppä on se, että nää ei pidä niitä päällä läpällä, vaan ilmeisen tosissaan. kahtena viime viikonloppuna niitä on näkynyt ihmisten päällä niin baarissa kuin kampuksellakin.
-vaikka Suomi on peräpohjolan perseessä ja kahden vähittäiskaupan toimijan rautaisessa puristuksessa, Suomi ja laajemmin katsottuna Skandinavia taitaa olla kuitenkin se paras paikka elää, jos ajatellaan ainakin sellaisten asioiden kantilta kuin yhteiskuntasuunnittelu ja sosiaalinen tasa-arvoisuus tai vaikkapa rakennetun ympäristön ja yhdyskuntasuunnitelun kannalta. Voisin kuvitella asuvani Kööpenhaminassa, mutta en niinkään varmasti välttämättä Dublinissa.
-edellistä tukee myös se että äskeistä kappaletta kirjottaessani wifi alkoi toimimaan.
-edelliseen lisäyksenä vielä että likaisuudesta ja nuhjuisuudesta ja omituisuuksitaan huolimatta olen ihan aikuisten oikeesti nauttinut täällä olostani. totta kai on ollut ikävä niin kotia kuin kavereita ja Ainoa ja Helsingin arkea, mutta oon sitä mieltä että tänne lähteminen oli hyvä idea. Tää on kasvattanut luonnetta (vaikka löysin kämpän helvetin helposti eikä mikään byrokratia oo haitannut eikä kielimuurista ole kärsitty).
Ehkä tohon on hyvä lopettaa suuri välintilinpäätös. Kohta nähdään, voja voja!
